Raadin puisto

Raadin kartano oli olemassa jo 1500-luvun puolivälissä, jolloin se kuului Tarton kaupungin raadille. Raadin kartanon puisto on Viron kartanoiden puistosuunnittelun paraatiesimerkkejä. Puiston suunnitteli preussilainen puutarha-arkkitehti Peter Joseph Lenne.

Raadin puisto on Tarton koillisosassa Raadin järven lounaisrannalla. Puisto rajoittuu koillisessa Raadin järveen, kaakossa ja lounaassa entiseen soramonttuun ja luoteessa Narvan maantiehen.

Puistoa ympäröivä alue on aaltoilevaa moreenitasankoa, jonka läpi kulkee Emajoen laakso. Alue kuuluu Kaakkois-Viron tasankoon. Puisto itse on piirteiltään tasainen. Sen reunalla on jyrkkä pudotus entiseen soramonttuun.

Vapaamuotoinen ns. alapuisto (dendropark) on suojeltu. Sitä on hoidettu suhteellisen hyvin ja se on monilajinen. Samoin on suojeltu ylemmän puiston Raadin järven ja dendropuiston välinen säännöllinen osa. Raadin dendropuisto sai vuonna 1932 maa-alueen puiston vierestä tasangolta. Tiiviit istutustyöt aloitettiin 1925 professori A. Mathiesenin johdolla. 1940-luvulle tultaessa oli istutettu jo 2900 puuta ja pensasta (lajeja ja alalajeja 400), mutta kylmien talvien ja hoitamattomuuden takia on suurin osa havupuista kadonnut, lehtipuista ja pensaista ehkä kolmannes. Nykyaikaan on säilynyt vain vähän terveitä puita puiston alkuperäisestä suunnitelmasta.

Raadin puiston vanhin yhä säilynyt neliömäinen suunnitelma on 1700-luvun puolivälistä. Italialaisiin portaittaisuuteen ja terassehin liittyi tunnetun saksalaisen puistoarkkitehdin P. J. Lennen 1800-luvun puolivälissä suunnittelema luonnon puiston osa. 1900-luvun alussa tehtiin suuria muutostöitä. Puistoa elävöitettiin portaikoin, pylväin, maljakoin jms. Terassit suunnitteli M.v. Sievers.

Vuodesta 1925 osa kartanosta kuului yliopiston maataloustieteelliselle tiedekunnalle. Sinä aikana vanhan puiston viereen rakennettiin laakealle kentälle kasvipuisto professori Mathiesenin johdolla opiskelijoiden opettamiseksi.

Kasvisto

Raadin puiston historiallinen osa on tavanomainen lajirunsaudeltaan. Pääasialliset puulajit ovat metsälehmus (Tilia cordata) ja lehmus (Tilia europaea), havupuilla ei ole merkitystä. Pensaita on pääasiassa vain puiston laidalla. Puiston alempi osa, kasvipuisto on monilajisempi. Mielenkiintoisia lajeja ovat  kontortamänty (Pinus contorta var. latifolia) mänty ja kalliovuortensebra (Pinus flexilis).

Lehtipuista on huomattava sokerivaahtera (Acer saccharum), valkosaarni (Fraxinus americana), lehtosaarni (Fraxinus latifolia), maakkia (Maacia amurense), humalapyökki (Ostraya virginiana), hopealehtinen päärynäpuu (Pyrus elaeagrifolia), (Quercus macranthera), talvitammi (Quercus petraea), (Tilia dasystyla), turkinpähkinä (Corylus colurna). Pensaita ovat mm. amurikärhö (Clematis amurense), punamarjakanukka (Cornus mas), eri orapihlajat (Crataegus coccinoides), (Crataegus x langei), (Crataegus russanovii), (Crataegus x schneideri), ja niiden lisäksi (Euonymus bungeanus) ja (Lucidum chinense)